torstai 29. lokakuuta 2009
Kieli poskella
Hups, juuri huomasin, että olen aikanaan aloittanut blogin pidon englanniksi ja nyt sitten epähuomiossa jatkoinkin suomeksi! Entten tentten, kumpi sitten lienee parempi... Ainakin paljon helpompaa suomeksi, kun ei tarvitse etsiskellä sanoja muistin lokeroista ja miettiä sen kummemmin kielioppikukkasia. Tosin kunnon kielipoliisi löytäisi täältä niin paljon huomautettavaa että hirvittää, mutta liekö se niin vaarallista? Saa kai sitä omaan blogiinsa kirjoittaa ihan mitä mieleen juolahtaa, kunhan muistaa jättää väliin esim. kiihotukset kansanryhmää vastaan... ;-)
Halloween lähestyy - HUU!
On tämä huononäköisen ja -muistisen elämä viheliäistä! Juuri tällä viikolla ostin vanhasta muistista ohi mennessäni optikolta pari pakettia piilolinssejä, kun viimeinen kotona oleva paketti alkoi kaikua tyhjyyttään. Vasta kotona muistin, että minullahan oli ollut vakaa aikomus kerrankin noudattaa kaverini ohjetta ”Tilaa piilolinssit netistä!”. On kuulemma helppoa, edullista ja suht’ nopeaakin. Pikkuisen ennakointia se kuitenkin toimitusaikojen vuoksi vaatii eli ihan samaksi illaksi niitä ei päähänsä saa.
Ja Halloween pukkaa myös päälle tulevana viikonloppuna; olisi ollut tosi makeeta saada jotkut oikein villin näköiset crazy piilolinssit päähän vampyyriasua elävöittämään, mutta taas olen liian myöhään liikkeellä, voihan pihkura! No, ei kyllä olisi nyt juuri ollut varaa sijoittaak
aan enempää piilareihin, mutta ihan ajatuksena sellaiset bilelinssit olisi olleet aika hauskat. Ei kai ne ole kertakäyttöiset vaan niitä voisi käyttää useamminkin??? Pitääpä ottaa jossain kohtaa selvää, kun ehtii paneutua aiheeseen ja on taas ajankohtaista. Muistaisikohan ensi kerralla optikolla kipaistessa – vaatii varmaan lunttilapun…
Värilliset piilarit voisi ehkä olla monikäyttöisemmät kuin crazyt ja niilläkin saisi äkkiä vaihtelua tähän omaan ilmeeseen. Olisi aika mielenkiintoista testata, huomaisiko kukaan muutosta vai menisikö se erilaisen kampauksen tai meikin piikkiin. Uutta poikakaveria voisi kiusata tulemalla joka kerta treffeille eri värisillä silmillä ja sitten vaikka kolmen kerran jälkeen tentata puhelimessa minkä väriset silmät minulla on – hien valumisen otsalta voisi ihan kuulla lankoja pitkin, hehehee…
Ja Halloween pukkaa myös päälle tulevana viikonloppuna; olisi ollut tosi makeeta saada jotkut oikein villin näköiset crazy piilolinssit päähän vampyyriasua elävöittämään, mutta taas olen liian myöhään liikkeellä, voihan pihkura! No, ei kyllä olisi nyt juuri ollut varaa sijoittaak
aan enempää piilareihin, mutta ihan ajatuksena sellaiset bilelinssit olisi olleet aika hauskat. Ei kai ne ole kertakäyttöiset vaan niitä voisi käyttää useamminkin??? Pitääpä ottaa jossain kohtaa selvää, kun ehtii paneutua aiheeseen ja on taas ajankohtaista. Muistaisikohan ensi kerralla optikolla kipaistessa – vaatii varmaan lunttilapun…Värilliset piilarit voisi ehkä olla monikäyttöisemmät kuin crazyt ja niilläkin saisi äkkiä vaihtelua tähän omaan ilmeeseen. Olisi aika mielenkiintoista testata, huomaisiko kukaan muutosta vai menisikö se erilaisen kampauksen tai meikin piikkiin. Uutta poikakaveria voisi kiusata tulemalla joka kerta treffeille eri värisillä silmillä ja sitten vaikka kolmen kerran jälkeen tentata puhelimessa minkä väriset silmät minulla on – hien valumisen otsalta voisi ihan kuulla lankoja pitkin, hehehee…
Tunnisteet:
crazy piilolinssit,
halloween,
piilolinssit,
värilliset piilarit
Aika hoitaa - vai hoitaako!?
No hohhoijaa, täällä tämä blogi on maannut yli vuoden ilman toimintaa - miksi KUKAAN ei ole päivittänyt!!!???
Mahtaisiko johtua siitä, etten ole ollenkaan päiväkirjatyyppiä? Muistelen kyllä pitäneeni teininä sellaista jonkun aikaa, mutta siinä kävi niin, että kun monta viikkoa päivämäärän jälkeen luki vain "Tänään ei tapahtunut mitään erikoista" niin into lopahti. Ja sitten kun tapahtui, en voinut kirjoittaa sitä päiväkirjaan, ettei sitä vaan kukaan (esim. isoveli) pääsisi lukemaan ja käräyttämään kolttosista.
Sellaista se elämä on, joskus... ;-)
Mahtaisiko johtua siitä, etten ole ollenkaan päiväkirjatyyppiä? Muistelen kyllä pitäneeni teininä sellaista jonkun aikaa, mutta siinä kävi niin, että kun monta viikkoa päivämäärän jälkeen luki vain "Tänään ei tapahtunut mitään erikoista" niin into lopahti. Ja sitten kun tapahtui, en voinut kirjoittaa sitä päiväkirjaan, ettei sitä vaan kukaan (esim. isoveli) pääsisi lukemaan ja käräyttämään kolttosista.
Sellaista se elämä on, joskus... ;-)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)